Seuraavana aamuna lähdimme
Mika kummipoikamme perhettä tapaamaan.
Mutta mitäs aidanpäällä on?
Mika kummipoikamme perhettä tapaamaan.
Mutta mitäs aidanpäällä on?
 |
| Ritvan takapihalla on vielä näin paljon lunta, huh huh. Mika asuu parin kilometrin päässä. Ajoimme sinne autolla, kun aika oli kortilla. Onpa hauska nähdä Mikan ja Terhin vauva. |
 |
| Onnellinen Ritva mummi pitää vajaan kahdenkuukauden vanhaa poikaa sylissä. |
 |
| Ja ylpeänä Mika isä, katselee poikaansa. |
 |
| Sainpa minäkin jutella pienokaisen kanssa. Paavoksi ovat kutsuneet tähän asti, mutta ristiäiset ovat viikonpäästä. |
 |
| Tässä sitten onnellinen perhe, hymyilee. Taivaan Isän siunatkoon tätä perhettä! Kahvit juotuamme piti taas erota. Ei ollut kuitenkaan niin vaikeata sillä Mika ja Terhi lupasivat tulla ruotsiin käymään kesällä, pianhan on kesä. Sitten jatkoimme matkaa Orvokki siskon luokse, joka asuu Tavastilassa. Kymenlaakso sun laulusi soikoon, yli kaunihin suomen maan....lailellen.. Heippa, taas mennään! |
Ihanasti olet kirjoittanut,kuva ovat myö hyviä.Hyvää pääsiäistä teille kaikille:)
VastaaPoistaRitva kiitos, samoin sinne teille!♥
VastaaPoistaVoi kun mieltä lämmittävä tapaaminen, ihana Paavo ♥
VastaaPoistaIhana vauva, sellainen taivaan lahja. Onnea ja siunausta vaan haluan minäkin toivottaa nuorelle perheelle.
VastaaPoistaTuula, Vauan oli niin mukana ensimmäisessä keskustelussamme.
VastaaPoistaEmil, Matias sai nimekseen.
Unelma, Lapset ovat taivaan lahjoja.
Sitä he tarvitsevat tässä elämässä.
Kaunis pari, Mika ja Terhi. Ja niin suloinen pikku vauva.
VastaaPoistaeila, niin minäkin tykkään.
VastaaPoista