Matka jatkui pikku-siskon luokse.

Tavastilaan tultiin. 

 Siellä Orvokki-siskoni ja Keijo jo odottelivat.
Olivat aamupäivällä käyneet hiihtämässä 13 km.

Orvokki on meidän perheen nuorin.
Syntyi 5kk. sen jäkeen kun isämme kuoli.
Siis ei nähnyt isäänsä.
Aina niin iloinen, ja kiltti kaikille.

Siskoni nuorin tyttö Sanna tuli
pikku Sara-tyttösen kanssa
 sinne meitä tervehtimään.
Sara on syntynyt samana päivänä kun meidän Anton poika.

Orvokin vanhin tytär Sari tuli myös
Teemu poikansa kanssa tervehtimään.
Sari on taitava kuvaaja.

Keijon nuoremmat lapset tulivat  myös.
Siis tupa oli täynnä.

Syönnin jälkeen saimme täytekakkua kahvin kera.
Nami, nami.
Emme viipyneet kauaa sillä vielä piti keretä Lahteen yöksi.
Oli ihana tavata näitä nuorempia siskoja ja veljeä.
Mutta nyt taas auton nokka pohjoiseenpäin.
Matka jatkuu....